01Kekrin tarina
Ennen kuin kalenteri kääntyi, kääntyi sato.
02Kääntyvä vuosi
Kekrillä ei ollut kiinteää päivää. Se riippui säästä ja töiden etenemisestä, ja se osui yleensä jonnekin mikkelin ja pyhäinpäivän välille.34
Kehä on opetusmalli, ei historiallinen kalenteri. Jokainen kuukausi on sävytetty Nurmeksen todellisten valoisien tuntien mukaan; meripihkan värinen kaista osoittaa kekrin likimääräisen ajanjakson.
Tutki vuotta
5.1 h päivänvaloa Nurmeksessa kuun puolivälissä
Kekrin ajan ulkopuolella
8.2 h päivänvaloa Nurmeksessa kuun puolivälissä
Kekrin ajan ulkopuolella
11.2 h päivänvaloa Nurmeksessa kuun puolivälissä
Kekrin ajan ulkopuolella
14.6 h päivänvaloa Nurmeksessa kuun puolivälissä
Kekrin ajan ulkopuolella
17.7 h päivänvaloa Nurmeksessa kuun puolivälissä
Kekrin ajan ulkopuolella
20.0 h päivänvaloa Nurmeksessa kuun puolivälissä
Kekrin ajan ulkopuolella
19.0 h päivänvaloa Nurmeksessa kuun puolivälissä
Kekrin ajan ulkopuolella
15.9 h päivänvaloa Nurmeksessa kuun puolivälissä
Kekrin ajan ulkopuolella
12.6 h päivänvaloa Nurmeksessa kuun puolivälissä
Kekrin aika (likimääräinen)
Mikkeli 29.9. avaa ajanjakson. Eläimet tuotiin laitumilta sisään, ja osa teurastettiin talveksi.42
9.4 h päivänvaloa Nurmeksessa kuun puolivälissä
Kekrin aika (likimääräinen)
Kauden sydän. Kekriä vietettiin, kun sato oli korjattu; tarkka päivä riippui säästä ja töiden etenemisestä.34
6.1 h päivänvaloa Nurmeksessa kuun puolivälissä
Kekrin aika (likimääräinen)
Pyhäinpäivä, lauantai 31.10.–6.11. välillä, sulkee ajanjakson. 1800-luvulla kekri yhdistyi tähän kristilliseen juhlaan. Rengeille ja piioille seurasi vapaaviikko.12
4.0 h päivänvaloa Nurmeksessa kuun puolivälissä
Kekrin ajan ulkopuolella
Joulu, herrojen juhla, omaksui myöhemmin monia kekrin tapoja.1
03Juhla
Pispalan Kekrijuhlat. Ilpo Mikkonen, Tampereen historialliset museot, Vapriikin kuva-arkisto, 2008. Lisenssi: CC BY 4.0.
Hyvin syöminen oli juhlan ydin, koska ruokaa oli suuren osan vuotta niukasti. Lammas teurastettiin, joskus myös naudan kylki, ja lampaanpaisti kuului köyriin.2
Syötiin pitkin päivää. Se oli viimeistä tuoretta ruokaa ennen kevättä.7
Vainajien muistaminen oli keskeistä. Heille uhrattiin ruokaa, ja talon hengille, haltijoille ja tontuille, katettiin juhla-ateria.32
Kirkon syksyinen muistopäivä, jolloin haudoille viedään yhä kynttilöitä, juontaa juurensa tästä vanhemmasta tavasta.21
Juhla alkoi aattona saunalla, joka lämmitettiin niin ajoissa, että myös vainajat ja talon haltijat ehtivät kylpeä. Vasta sitten alkoi syöminen ja juominen.2
04Ovella
Kekriä vai uunia?
Arkistosta
Pekka Ruotsalaisen esittämä "köyriätär", Kurolanlahti Vatala. Ahti Rytkönen, Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma, 1927. Lisenssi: CC BY 4.0.
"Köyriätär kulki talosta taloon hupia ehtimässä"; olento tässä Kurolanlahden Vatalassa. Ahti Rytkönen, Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma, 1927. Lisenssi: CC BY 4.0.
Pukkimainen hahmo pelottavassa asussa, jota kuljetettiin talosta taloon kylän läpi pyytämässä kestitystä. Ihmiset pukeutuivat sarvipäiseksi kekripukiksi, ja lapset pelkäsivät sitä.23
Aavemainen valkoisiin pukeutunut naishahmo, joka liittyi kulkueeseen. Roolit saattoivat vaihtua: miehet pukeutuivat naisiksi ja naiset miehiksi.23
Nykyään joillakin paikkakunnilla poltetaan suuri olkipukki. Arkistot eivät tunne sitä vanhana perinteenä; se on moderni lisä.2
05Monta nimeä
Vain kaaviollinen. Se näyttää suunnan, ei murrerajoja.
Nykyään yleinen nimi. Sen alkuperää ei tunneta tarkasti. Se esiintyy kirjallisesti ensimmäisen kerran Mikael Agricolan Psalttarissa vuodelta 1551, jossa kekri mainitaan karjan jumalana.1
06Ajan kulku
Tutki lähteitä vuosisatojen ajalta. Vuosiluvut viittaavat dokumentoituihin tapahtumiin tai valokuvien ottovuosiin; perinne on säilyneitä kuvia vanhempi.
01 / 16 · INTERPRETATION
Ennen vuotta 1551
Juhla ajoittui maataloustöiden päättymiseen, ei joka talossa samaan päivään. Tavan tarkkaa ikää ei tunneta; muinainen alkuperä on tulkinta, ei täsmällisesti ajoitettu valokuva.111
02 / 16 · TEXT
1551
Mikael Agricola mainitsee Kekrin Psalttarissa karjaan liittyvänä hahmona. Maininta todistaa nimen käytöstä vuonna 1551, ei juhlan alkamista.1
03 / 16 · INTERPRETATION
1800-luku
Kekri ja pyhäinpäivän perinteet limittyivät. Alueelliset nimet ja tavat vaihtelivat edelleen; kyse ei ollut yhdestä valtakunnallisesta päätöksestä.111
04 / 16 · ORAL
1900-luvun alku
Monissa maalaistaloissa sadonkorjuun päättyminen tarkoitti juhlaa sekä palkollisten palvelusvuoden vaihtumista tai vapaaviikkoa. Käytännöt vaihtelivat alueittain.12
05 / 16 · TEXT
1911
Vuoden 1911 lehtikirjoitus kuvailee Seurasaaren Niemelän torpassa järjestettyä kekrijuhlaa ja uunin lähelle asetettua hahmoa. Kyse on dokumentoidusta juhlaesityksestä, ei hahmon alkuperän ajoituksesta.8
06 / 16 · TEXT
1925
1924–1925 ilmestyneissä lehdissä kuvailtiin köyrin ja kekrin viettoa. Aikalaistekstit ovat tärkeitä, mutta yksittäinen kuvaus voi koskea vain tiettyä aluetta.8
07 / 16 · PHOTO
1927
Ahti Rytkönen kuvasi köyriättären Kurolanlahden Vatalassa. Kuva todistaa tietystä esitystavasta, paikasta ja vuodesta — ei keskiajan tavasta.
Pekka Ruotsalaisen esittämä "köyriätär", Kurolanlahti Vatala. Ahti Rytkönen, Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma, 1927. Lisenssi: CC BY 4.0.
08 / 16 · INTERPRETATION
1920–1930-luku
Kaupungistuminen ja joulutapojen yleistyminen heikensivät perinteistä maaseudun kekriä osassa Suomea. Juhla ei kadonnut kaikkialta samaan aikaan.16
09 / 16 · TEXT
1955
Pyhäinpäivä siirrettiin Suomessa lauantaille 31.10.–6.11. välille. Muutos koski pyhäinpäivää, ei kekrille määrättyä kiinteää päivää.1
10 / 16 · PHOTO
1972
Pekka Kyytinen kuvasi Kurkijoki-Seuran kekrijuhlaa Loimaalla: esityksiä, tanssia ja yhteistä juhlintaa.
tanssit Kurkijoki-Seuran kekrijuhlilla Loimaalla. Pekka Kyytinen, Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma, 1972. Lisenssi: CC BY 4.0.
11 / 16 · PHOTO
1987
Nurmeksen Osuusmeijeri järjesti tuottajien kekrijuhlan Mikonniemellä. Nurmeksen museon kuva tallentaa paikallisen maatalousyhteisön juhlintaa.
Nurmeksen Osuusmeijerin järjestämä tuottajien kekrijuhla Mikonniemellä.. Sanomalehti Ylä-Karjala, Nurmeksen museo, 1987. Lisenssi: CC BY 4.0.
12 / 16 · PHOTO
1988
Mikonniemellä pidetty suuri tuottajajuhla tallentui Ylä-Karjala-lehden kuviin. Tämä on nimenomaan Nurmeksen paikallishistoriaa, ei kuvituskuva.
Maataloustuottajain P-K:n liiton kekrijuhla Mikonniemellä.. Sanomalehti Ylä-Karjala, Nurmeksen museo, 1988. Lisenssi: CC BY 4.0.
13 / 16 · PHOTO
2008
Ilpo Mikkonen kuvasi Pispalan nykykekriä: soihtuja, rantaan kokoontuneita ihmisiä ja ulkona katettua pöytää.
Pispalan Kekrijuhlat. Ilpo Mikkonen, Tampereen historialliset museot, Vapriikin kuva-arkisto, 2008. Lisenssi: CC BY 4.0.
14 / 16 · PHOTO
2009
Nykyjuhlan kuva näyttää tulen merkittävänä osana tapahtumaa. Suurta poltettavaa olkipukkia ei pidä esittää suoraan muuttumattomana muinaisriittinä.102
Vuorenväki ry:n Kekrijuhla. Veikko Niskavaara, Tampereen historialliset museot, Vapriikin kuva-arkisto, 2009. Lisenssi: CC BY 4.0.
15 / 16 · LIVING
2026
Hämeenlinnan Palanderin talossa järjestetään kekrinäyttely 10.10.–8.11.2026. Museonäyttely on yksi nykyisistä tavoista tutkia ja välittää perinnettä.9
16 / 16 · LIVING
Nykyisin
Perheet, kylät, yhdistykset ja koulut juhlivat satoa, vieraanvaraisuutta ja vuodenaikojen vaihtumista eri tavoin. Uudet muodot ovat osa elävää perintöä, mutta ne pitää erottaa vanhojen lähteiden kuvaamista tavoista.1011
Pispalan Kekrijuhlat. Ilpo Mikkonen, Tampereen historialliset museot, Vapriikin kuva-arkisto, 2008. Lisenssi: CC BY 4.0.
07Arkistohuone
Jokaisessa tietueessa näkyvät organisaatio, ajoitus, lisenssi ja tarkistuspäivä. Mitään ei näytetä täällä ennen kuin se on tarkistettu.
Hae kansallisista kokoelmista
Konginkankaalta siirretty Niemelän torppa Seurasaaren ulkomuseossa, kekriukko tuvan uunin kupeessa. Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma. Lisenssi: CC BY 4.0.
Nurmeksen Osuusmeijerin järjestämä tuottajien kekrijuhla Mikonniemellä.. Sanomalehti Ylä-Karjala, Nurmeksen museo, 1987. Lisenssi: CC BY 4.0.
Radio, 1965
Opettaja Sauli Koivukoski kertoo kekristä ja palkollisten vapaaviikosta.
Avaa alkuperäinen tietueNäyttely
Verkkonäyttely, joka perustuu Ahti Rytkösen valokuviin ja kokoelmiin.
Avaa alkuperäinen tietueKENTTÄMUISTIINPANOT / TIETOPANKKI
Kymmenen kysymystä lähteineen. Avaa muistiinpanot ja katso, mitä tutkijat ja elävän perinnön harjoittajat kertovat.
Perinteessä jakoaika oli vanhan ja uuden kauden välinen rajatila, johon liittyi työrajoituksia, enteitä ja ennustamista. Yksityiskohdat perustuvat paikallisperinteisiin, eivät koko maan yhteisiin sääntöihin.4
08Tarina jatkuu
Kaikki lähteet tarkistettu 15.10.2026.